Pitkä ura 5-ottelun huipulla - Laura Salmisen tarina
2.5.2025
LAPSUUS JA KILPAURHEILU
Varsinainen kilpaurheilu-urani alkoi 6-vuotiaana, kun menin veljeni Ismon perässä Vantaan Vesikot kilpauinti seuraan. Päästäkseni samaan ryhmään missä pari vuotta vanhempi veljeni ui, oli minun pystyttävä uimaan 2000m. Mutta olihan sitä jo 6 vuoden ajan äidin ja isän kanssa uimahallilla käyty. Ensin ”krokotiili isää” lasten altaassa karkuun, sitten äidin kanssa matkaa isossa altaassa.
Pian uintiharjoittelun rinnalle tuli myös yleisurheilutreenit Helsingin Kisaveikoissa ja omatoimiset juoksuharjoitukset. Pienestä pitäen alkoivat kilometrit taittumaan niin altaassa kuin Sipoonkorven metsäteillä.
Treenien lisäksi lähes kaikki vapaa-aika kului veljeni Ismon ja naapurin poikien kanssa vauhdikkaissa ulkoleikeissä. Kunto kasvoi kohisten ja kilpailuista oli lähes aina kotiin tuomisina mitaleita, ja joskus jotain kivempaakin, kuten tarroja.
8-vuotiaana voitin 50m vapaauinnissa koko Suomen laajuiset Siniviitta uinnit.
Sama meno jatkui aina nuoruusvuosiin asti. Myös juoksu puolella tuli voitettua kahteen otteeseen Nuorten SM-maastojuoksut 17- ja 19-vuotiaissa.
NYKYAIKAINEN 5-OTTELU
14-vuotiaana, vuonna 2001, tuli ”hieman” lisää harjoiteltavaa uinnin ja juoksun rinnalle.
Nykyaikaiseen 5-otteluun meidät kannusti mukaan sama mies, joka olympiamitalisti isämmekin
lajin pariin aikanaan sai, hyvä ystävämme, nyt jo edesmennyt Korhosen Wäinö, Melbournen 1956 olympialaisten mitalimies.
Entinen 5-ottelija, ystävämme Eki Karlsson opetti isän miekkailuopettajaksi, ja pian isä otti valmennus vastuun Ismon ja minun valmennuksesta.
5-ottelu urani hienoin saavutus tulikin pian, vuonna 2003, kun voitin Nuorten alle 17-vuotiaiden Euroopanmestaruuden, maamme laulun soidessa ja siniristilipun noustessa salkoon, Bulgarian Varnan, lämpimässä illassa. Voittaminen tuntui ihan tavalliselta. En kaivannut edes huomiota, minulle riitti yhteinen juoksulenkki isän kanssa, paljain jaloin, Mustanmeren rantahietikossa, auringon laskiessa.
Urheilu-urani sujui tähän asti kuin tanssi, ja tavoitteet oli syytäkin asettaa korkealle.
LIIAN SUURET SAAPPAAT?
Mutta tuliko kuitenkin liian nopeasti, astuttua liian suuriin saappaisiin?
Isä, joka tiesi 5-ottelun kovuuden, ja kuinka paljon se vie aikaa, ei olisi meille lapsilleen tätä tietä toivonut. Hän yritti jopa pitää meidät erossa lajista, mutta valittuamme itse 5-ottelijan tien, hän tahtoi meitä siinä auttaa.
Heti ylä-asteelta päästyäni, keskityin pelkkään urheiluun, päivittäiset kohtaamiset koulukavereiden kanssa jäi taakse. Koin, että jäin aika yksin Sipoonkorpeen hiomaan 5-ottelun jaloja taitoja. Lapsuuden kodistamme muodostui harjoitus keskus. Autotallissa isä antoi Ismolle ja minulle miekkailu oppitunteja, ja ajoi polkupyörällä kesät, talvet juoksu treenit mukana. Tykkäsin harjoittelusta, mutta olisin kaivanut kipeästi harjoittelu kavereita. Olin aika ankara itselleni, treenit halusin hoitaa aina täsmällisesti, ennen kuin laskin itseni kotikylän lasten kanssa leikkimään. Onneksi lauantaisin oli seurakunnan nuortenillat, se oli iso henkireikä.
Keväällä 2004, alle 17-vuotias Laura, hyppäsi jo mukaan naisten maailman cup kisoihin. Hädin tuskin osasin ratsastaa, koska sitä ei ollut nuorten kisoissa vielä tarvittu. Kuitenkin heti ensimmäisessä aikuisten MC kisassa Meksikossa, kovana juoksijana juoksin tieni finaaliin, jossa jouduin elämäni ensimmäisen kerran 120cm esteradalle. Kyllähän me muutaman esteen yli mentiin, mutta olin sen verran ”kauhuissani”, etten varmaan olisi rataa edes loppuun asti muistanut.
Tyttö joka oli tottunut voittamaan, ei saanutkaan enään voittaa, koska oli viety hieman liian kovaan porukkaan. Ja yllättäin joutunut maailman toisella laidalla meksikolaisen hevosen kyytiin, joka hyppäsi valtavia hyppyjä.
TAIDOT KARTTUVAT
Ratsastus valmennuksen hoiti uramme edetessä ”Bobi” Kurt Lindeman, 5-ottelun MM hopeamitalisti vuodelta 1958. Ratsastuksesta tuli minulle harjoittelun myötä vahva laji. Taitoa karttui ja 5-ottelun lajit alkoivat sujumaan, mutta tavoitteideni mukaista kilpailu menestystä ei kuulunut. Sen sijaan kuvaan tuli pitkä ylirasitustila, ja rasitusmurtumia useamman kerran. Periksi ei kuitenkaan annettu vaan, heti kun mahdollista, matka jatkui aina kohti uusia tavoitteita. Riittävästi tuli menestystä, että kipinä kehittymiseen säilyi.
ILOT JA KYYNELEET
2012 pääsin varasijalla paikan päälle Lontoon olympialaisiin, mutta minua ei siellä tarvittu, ja jäin ensimmäisenä urheilijana kilpailun ulkopuolelle. Isommaksi pettymyksen teki se, että minua oli aiemmin kansainvälisen liiton taholta onnitteltu olympiapaikan saavuttamisesta. Samoilla pisteillä kisaan mukaan päässyt liettualainen sijoittui 12. Se oli ehkä urani kovin paikka, josta yli pääseminen vei aikaa. Päätin kuitenkin yrittää uudelleen. Jatkoin 5-ottelu uraani vielä kolmen olympiadin ajan.
Saavutin 5-ottelijana kovan ja kilpailukykyisen kansainvälisen tason, siksi pidän jopa pienenä ihmeenä, ettei lapsuudesta saakka kantamani tavoite kilpailla olympialaisissa ja menestyä siellä, lukuisista yrityksistä huolimatta toteutunut. Elämässä ja urheilussa jotkut unelmat toteutuvat ja jotkut eivät. Ja niin sen kuuluukin mennä.
”Urheilu on pienoismalli elämästä”, kuten urheilulinjani opettaja Niko Ijäs, Suomen Raamattuopistolla osuvasti sanoi. Tilanteita ja tunteita laidasta laitaan. Se on urheilun rikkaus. Allekirjoitan tämän 31-vuoden kilpaurheilu kokemuksella, nyt 38-vuotiaana.
MITÄ SANOISIN NUORELLE LAURALLE?
Tavoite olympialaisiin pääsystä tuli minulle liian isoksi jutuksi. Kapea tavoitteen asettelu, johti jatkuviin pettymyksiin. Voittaminen, joka oli ollut ennen luonnollista, muodostui vaikeaksi. Näin ollen urani loppua kohden en saanut kansainvälisissä kilpailuissa useinkaan esiin koko potentiaaliani. Nuorta Lauraa, jonka ura olisi vielä edessä kehoittaisin ottamaan tosissaan, entisen formula lääkärin Aki Hintsan sanat; ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote”. Jos voisin kulkea kilpaurheilijan tieni uudelleen, olisin itselleni paljon armollisempi, ja ympäröisin itseni samaa unelmaa tavoittelevilla nuorilla urheilijoilla. Yhdessä se olisi ollut varmaan monin verroin hauskempaa.
URAN KOHOKOHDAT
Halusin kertoa mahdollisimman rehellisen kuvauksen urheilu-urastani, sen valoineen ja varjoineen. Nyt lopuksi haluan palauttaa mieleen vielä sen hienot hetket ja retket.
Yhteensä 31 finaali edustusta MC, EM, MM tasolla vuosina 2004-2024:
•MC-osakilpailun finaalissa 11 kertaa, vuosina 2004-2021.
•MC-finaalissa 5 kertaa, vuosina 2010-2021.
•EM-finaalissa 9 kertaa vuosina 2009-2024.
•MM-finaalissa 6 kertaa vuosina 2010-2021.
Parhaat sijoitukset MM-, EM-ja MC- kilpailut:
•MM-kilpailut 15. sija Mexico City 2018
•MM-kilpailut 19. sija Berliini Saksa 2015
•EM-kilpailut 16. sija Nizhniy Novgorod Venäjä 2021
•EM-kilpailut 17. sija Budapest Unkari 2024
•MC-finaali 14. sija Moskova Venäjä 2010
•MC-osakilpailu 11. sija Kairo Egypti 2010
•MC-osakilpailu 17. sija Kairo Egypti 2020
Muut kansainväliset/ olympiaranking kilpailut:
•Pariisi Ranska olympia ranking kisa 4. sija 2015
•Barcelona Espanja olympia ranking kisa 3. sija 2015
•Bishkek Kyrgyzstan olympia ranking kisa 2. sija 2019
•Minsk Valko-Venäjä olympia ranking kisa 6. sija 2019
•Sveitsin avoimet 1. sija 2008
•12 Suomen mestaruutta 5-ottelussa vuosina 2008-2024 (voitto aina kun olen osallistunut)
•Useita Pohjoismaiden mestaruuksia
•Nuorten Euroopan mestaruus, Varna Bulgaria 2003
•Nuorten MM-kilpailut 5. sija, Leon City Meksiko 2003
•Nuorten SM-juoksu mitaleita 17-19 vuotiaissa maastossa ja radalla
•Kalpamiekkailun SM mitaleita 5kpl.
(2 hopeaa 2013, 2024 ja 3 pronssia 2015, 2017, 2019)
•Viron mestaruus kilpailut naisten kalpa 6. sija 2017
Yli 20 vuoden ajan oli hienoa kokoontua 5-ottelu perheen kanssa jatkuvasti yhteisen asian äärelle, ja kamppailla paremmuudesta yhdessä maailman parhaiden kanssa, yhdessä maailman haastavimmassa urheilulajissa. Siellä syntyi ystävyyssuhteita yli kaikkien rajojen. Ja harjoitusleirejäkin tuli koettua Amerikassa (1kk 2009), Egyptissä (1kk 2011), Israelissa (3kk 2014), Unkarissa, Italiassa ja Virossa (3kk 2017). Nykyaikaisen 5-ottelun kehittäjä, olympialiikkeen isä paroni Pierre de Coubertin on sanot;
”Urheilija, joka kykenee selviytymään lajista, on loistava urheilija, huolimatta siitä, voittaako hän vai ei”.
ELÄMÄÄ KILPAURHEILUN JÄLKEEN
Nyt urheilu-uran päättymisen jälkeen olen innoissani kaikista muista elämän asioista, joihin on vapautunut nyt aikaa. Valmistuin loppuvuodesta 2024 Liikuntaneuvojaksi. Nyt haaveilen pääsystä Ammattikorkeakouluun Terveydenhoitaja tai Fysioterapeutti opintojen pariin. Vaikka oli kunnia edustaa rakasta kotimaatamme Suomea 5-ottelu areenoilla 23 vuoden ajan, olemme isän kanssa kiitollisia, ettei tarvitse enää lähteä suurten laukkujen kanssa maailmalle. Isä on ottanut asuntoauton monien vuosien tauon jälkeen tallista, ja uudet seikkailut odottavat. Keho vaatii kuitenkin päivittäin liikunta-annoksensa, ja se hoituu lenkkipolulla, uiden ja punttisalilla.
LOPPUSANAT
Paljosta olemme kiitollisia!
Ystävämme ”Tappi” Tapio Kalliomäki huolehti miekkailukaluston kunnosta koko pitkän uramme ajan. Ja ystävämme ”Bobi” Kurt Lindeman ratsastus taidoistamme. Suomen Miekkailu-ja 5-ottelu liitto on kulkenut kanssamme koko matkan ajan sydämellisesti kannustaen eteenpäin. Saimme keskittyä lajien harjoitteluun, tietäen, että miekkakalusto on kunnossa, miekkatohtori ”Tapin” toimesta, ja muut käytännön asiat liiton toimesta. Olen kiitollinen kilpaurheilu-urastani, ja arvostan kaikkea mitä olen sen kautta saanut, oppinut, ja kokenut.
Kiitos isälle, äidille ja Ismolle perheen yhteisestä 5-ottelu retkestä, ja erityisesti äidille, jonka osuus tässä kaikessa oli korvaamaton. Ja kiitos teille kaikille, jotka olette minua ja meitätällä kokemus rikkaalla matkallamme tukeneet!
Kaikella elämässä on tarkoitus, ja vaikka sitä on joskus vaikea ymmärtää, luotamme rakastavan Taivaan Isän hyvään huolenpitoon ja johdatukseen!
Näillä mietteillä iloiten kohti elämän uusia seikkailuja
Laura Salminen
