Kaj Czarnecki In Memoriam (1936-2018)
26.1.2018 Kaj ”Zuhnu” Czarnecki oli aktiiviaikoinaan parhaita suomalaismiekkailijoita, jonka käteen sopivat yhtä hyvin kalpa, floretti kuin säiläkin. Hän edusti kalpamiekkailussa Suomea Rooman olympialaisissa 1960. Lue olympiavoittaja Johan Harmenbergin mietteitä valmentajastaan.
Kaj Czarnecki syntyi 10.9.1936 ja nukkui pois 13.1.2018 San Antoniossa, Yhdysvalloissa.
Vaikka Czarneckin mieliase oli kalpa, hän saavutti yhden parhaimmista kansainvälisistä tuloksistaan floretilla sijoittumalla vuoden 1962 Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Kööpenhaminassa hopealle. Vuosina 1955-1968 hän voitti miekkailun SM-kilpailuissa 14 henkilökohtaista ja neljä joukkuemestaruutta. Vuonna 1964 hänestä tuli Suomen miekkailijoiden kolmas suurmestari. ”Zuhnu” tunnettiin myös erinomaisena koripalloilijana. Hän pelasi vuosina 1953-54 nuorten Suomen mestaruudet voittaneissa Torpan Poikien joukkueissa.
Kaj Czarnecki opiskeli miekkailua ulkomailla useaan otteeseen. Hän teki sitä puoli vuotta Düsseldorfissa Saksassa, eri yhteyksissä Ruotsissa ja jopa arvostetussa Dario Mangiarottin koulussa Italiassa. Czarnecki meni syksyllä 1963 Pariisiin miekkailunopettajakouluun, jota kesti kaksi vuotta. Hän opiskeli Joinvillen urheilukorkeakoulun miekkailulinjalla täysiä päiviä hoidellen kalpavalmennustaan vapaa-aikoinaan iltaisin Ranskan kuuluisimmassa miekkailusalissa ”Racing Club de France’ssa”, jonka monien opettajien joukosta häntä valmensi eräs sen ajan kuuluisimmista valmentajista, Michel Pecheux. Czarneckilla oli tähtäimessään päästä kilpailemaan Tokion olympialaisiin 1964. Hän oli silloin Suomen miekkailijoista ensimmäisenä ehdolla olympiajoukkueeseen, mutta suomalaisia miekkailijoita ei lähetetty kisoihin.
Noihin aikoihin Czarnecki pystyi kuitenkin haastamaan kalvalla maailman huippumiekkailijoita. Hän mm. selviytyi Gdanskin MM-kilpailuissa 1963 välieriin, sijoittui Pariisin mestaruuskilpailussa 1964 hopealle ja voitti Englannin avoimen mestaruuden 1965.
Hankittuaan miekkailuvalmentajan pätevyyden Czarnecki opetti miekkailua vuonna 1966 Helsingin Nykyaikaisille 5-ottelijoille, joita hän myös itse edusti saavuttaessaan miesten floretin Suomen mestaruudet vielä 1967 ja 1968. Pian tämän jälkeen hän siirtyi valmentamaan Ruotsiin.
Ruotsalainen Johan Harmenberg oli Czarneckin valmennettavana 1975-77. Tämä yhteistyö huipentui Harmenbergin maailmanmestaruuteen kalvalla 1977.
”Czarnecki opetti minulle yhdessä Eric Solletin kanssa keksimänsä voittoon tähtäävän tyylini”, on Harmenberg kertonut. Ruotsalaisella oli hyvin nopeat jalat, joiden avulla hän pyrki kauniiseen miekkailuun. Tämä johti siihen, että Harmenberg teki otteluissaan paljon miekkailuliikkeitä tehon kustannuksella. Koska Harmenberg oli kovan harjoittelunsa ansiosta sekä nopea että kestävä, Czarnecki kiinnitti huomiota liikkumiseen. Lopputuloksena muutettiin ruotsalaisen tyyliä. Jalkatyöllä ja liikkumisella vastustaja tuli ensin saattaa epäedulliseen asemaan ja sen jälkeen oli tehtävä nopea yksinkertainen pisto. Pistoa valmistelevissa liikkeissä korostettiin yksinkertaisuutta ja sitä kautta tehoa.
Kolme vuotta maailmanmestaruuden jälkeen Harmenberg voitti olympiakultaa Moskovassa. Valmentautuessaan Moskovan kisoihin hänellä oli kaksi muuta valmentajaa, mutta Czarneckin pohjatyöllä oli varmasti merkitystä kirkkaimman olympiamitalin saavuttamisessa.
Vuonna 1977 Czarnecki siirtyi valmentajaksi Yhdysvaltoihin. Sieltä hyvälle ystävälleen Suomeen lähettämässään viestissä hän kertoi valmentamisestaan:
”Minulla on joitakin kummallisia ideoita. Kun miekkailin, sanoin aina itselleni, että olen tyhmempi kuin muut ja siksi minun oli harjoiteltava kaksi kertaa niin paljon kuin kovimpien vastustajieni. Olet saattanut kuulla meidän lämmittelystämme ja jalkatyöharjoituksista täällä San Antoniossa. Kalenterivuodessa siihen kuului 6000-7000 syöksyä ja vastaava määrä ryntäyksiä, flechejä. Tämän ansiosta löimme vuonna 1979 Unkarin miekkailussa voitoin 7-2. Se tapahtui täsmälleen puolitoista vuotta sen jälkeen, kun olin ottanut vastaan paikallisen miekkailusalin valmentajan tehtävät. Miekkailutulos johti siihen, että USA voitti nykyaikaisessa 5-ottelussa maailmanmestaruuden sekä henkilökohtaisessa että joukkuekilpailussa.”
Ilkka Seppänen / Miekkailu Suomessa -kirja
-------------------------------------
Med anledning av Kajs bortgång, men också som stor vän av finsk fäktning, så vill jag kommentera på följande sätt:
Kaj var instrumentell för min fäktkarriär. Han var utan tvivel den förste som förstod att mina annorlunda idéer skulle teoretiskt kunna vara framgångsrika.
Vidare förstod han att jag skulle mycket ofta hamna i närkamp och en förutsättning var att jag skulle kunna vinna nästan alla närkampssituationer. Han var generös, till skillnad från alla andra fäktmästare som jag känner, med att träna närkamp fullt ut på ett självuppoffrande brutalt sätt. Det gjorde ont i mig och måste gjort ont för Kaj men han klagade aldrig. Samtidigt tyckte vi att den gemensamma utmaning var mycket tillfredställande speciellt när den kröntes av framgång.
Det var en mycket stor personlig besvikelse när han valde 1977 att åka till San Antonio men han skulle få bättre förhållanden där. Vi höll kontakten under några år.
Jag sörjer Kaj som tränare, mentor och vän.
Johan Harmenberg
-------------------------------------
Kaj Czarneckin muistoa kunnioittaen,
Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto ry
Kuva: Kaj Czarnecki (edessä) hioo kalpatekniikkaa Rolf Wiikin kanssa (Lehtikuva)
