Jouko Pakarinen In Memoriam 1965-2025

3.9.2025

Jouko Pakarinen 25.8.1965 – 26.8.2025

Luin Joukon vakavasta sairastumisesta ja äkillisestä menehtymisestä Ilta-Sanomien verkkolehdestä aamupäivällä 26.8. Sen päivän tärkeistä työtehtävistä ja palavereista en muista juuri mitään, mutta lähes 50 vuoden kaveruuden ajalta muistan tuhat tarinaa.

Jokke, tämä on minulta sinulle.

Ensimmäiset muistikuvani sinusta vievät varmaankin Helsinginkadun Urheilutalolle, jonka ampumaradalla ruuti paloi. Elettiin 70-luvun jälkipuoliskoa. Uskon että jaamme saman tunnelmakuvan, isäni Armas antaa käskyt valmistautua, ladata ja lopuksi tulta-komennon. Taulut kääntyvät, laukaukset lähtevät rätinällä ja ilmassa haisee ruuti. Jukka-veljesi on tuonut sinut ampumaan ja uimaan. Olet vähävartinen ja langanlaiha, mutta harjoittelet totisena ja keskittyneesti. Olet jo lahjakas juoksija HKV-taustasi ansiosta, ja uintikin lähtee kehittymään nopeasti. Myöhemmin Töölön miekkailusalilla, kun haastat ennakkoluulottomasti isompiasi, menette Jukan kanssa kotiin eri busseilla, jos hän on sillä kertaa voittanut keskinäisen ottelunne. Jukka tuntee sinut ja osaa nauraa, itse et näe tilanteessa mitään hauskaa. Kunnianhimosi on Teksasin kokoinen. Edustat minulle uutta ja nousevaa nykyaikaisten 5-ottelijoiden sukupolvea, ja tiedän miten paljon kokeneempien urheilijoiden esimerkki ja toimintatavat tukevat omaa kehitystä. Koetan joskus keventää tunnelmaa ja näyttää että leikin kauttakin voi kehittyä, mutta en tiedä meneekö jakeluun. Ehkä jäät pohtimaan asiaa. Mutta kerran meillä natsaa kaikki kotimaisen kevätkisan miekkailuosuudella Santahaminan kadettikoululla. Me saamme joukkueena (Pakarinen, Santanen, Jyrki Lohi) sellaisen flown ja hyökyaaltohengen päälle, että voitamme miekkailun joukkuekisan ja valtaamme henkilökohtaisessakin kisassa kärkisijat. Jälkeenpäin kerrot, että se kisa opetti sinulle paljon yhteishengen nostattavasta voimasta. Vuosia myöhemmin 50-vuotispäivilläsi paljastin sinulle juhlapuheessani, että koin itsekin siinä tilanteessa aivan saman selittämättömän hengen nosteen, joka jätti minuun pysyvän muistijäljen.

Vietimme aikaa seuran treeneissä useampana päivänä joka viikko. Olit lopulta kova luu junnusarjoissa, mutta olen usein pohtinut, tekikö oma ehdottomuutesi sinulle kepposet, kun nousukiitosi jotenkin sakkasi. Valmentajasi Jyrki Lohikaan ei osannut asiaa täysin tulkita, mutta muistan että totisuutesi sai aika ajoin tummiakin sävyjä.

Kasvoit yrittäjäperheessä. Veikon Kone olitte te, Veikko, Sanna-Liisa, Pekka, Riitta, Jukka, sinä ja Billy.  Aikamoinen kone olittekin, firma kasvoi ja menestyi, kunnes ajan hengen mukaan yrityksenne myytiin isommalle toimijalle. Luulen, että tämä tarjosi sinulle vapauden toteuttaa elämässäsi omia unelmiasi. Halusit yhdistää urheilun ja liiketoiminnan. Toisen Joukon (Harjunpää) kanssa junailitte rahoituksen ja itsenne FC Hongan omistajiksi, ja ennen pitkää kotimaisen jalkapallon korkeimmalle sarjatasolle. Kutsuit katsomaan pelejä Espooseen, taistelit espoolaisten poliitikkojen kanssa stadionhankkeen puolesta, mutta julkisuudessa olit se hiljaisempi Jouko. Palkkasit valmentajia, mm. Mika Lehkosuon, jonka aikana olitte jo lähellä mestaruutta. Cup-mestaruuksia FC Hongalle kertyikin. Itselleni jäi mieleen hänen edeltäjänsä, Ville Lyytikäinen, jonka aikana joukkue oli vielä Ykkösessä. Olitte Villen kanssa ehdottomuudessanne toistenne peilikuvat, joten yhteistyölle ei ollut pitkäaikaisia edellytyksiä. Rauha hänenkin muistolleen.

Viisiottelua et jättänyt koskaan. Pidit kaveriporukkaa osaltasi koossa, kun kokoonnuimme useana vuonna Kalkkirannan mökillenne leikkimielisiin mittelöihin. Itselleni jäi tunne, että olisit toivonut meiltä enemmän oman visiosi tueksi 5-ottelun nostamisessa takaisin entisiin mittoihin ja kansainväliseen menestykseen. Kunnianhimosi siirsit täysillä valmennukseen, jossa teit kansainvälisestikin merkittävän uran, ja joka jatkui loppuun asti. Kuljimme muutaman vuoden tästä ajasta yhdessä, sinä maajoukkueen ja Eevi Bengsin valmentajana, minä Miekkailu- ja 5-otteluliiton hallituksessa 5-ottelusta vastaavana varapuheenjohtajana. Muistan, kuinka vuosia sitten lobbasit voimakkaasti Miekkailuliiton ja Nykyaikaisen 5-otteluliiton yhdistymisen puolesta, kun sellainen missio meille ylhäältä annettiin. Tyylipisteitä en siitä sinulle jaa, mutta sitkeytesi oli mestariluokkaa. Liitot saatiin liimattua yhteen. Halusit valmentaa ja saada siihen kaiken mahdollisen tuen. Välillä tuntui, että olisit mielelläsi johtanut koko yhdistynyttä liittoa. Liiton hallitus oli aika ajoin helisemässä aloitteittesi tulvan alla emmekä aina osanneet ennakoida mitä tuleman pitää. Visiosi oli vahva etkä voinut tehdä sen suhteen kompromisseja. Eteen tuli vaikeita tilanteita ja päätöksiä, joista kärsimme molemmat.

Eevin ura tuotti teille hienoja kisoja ja hetkiä 5-ottelun World Cup -tasolla ja MM-kisoissa, kruununa Laser Runin (ampumajuoksu) maailmanmestaruus vuonna 2017. Eevi muistaa sinut valmentajana, joka antoi aina kaikkensa ja ajoi loppuun asti urheilijoidensa etua. Et olisi voinut tehdä enempää. Eevin uran jälkeen löysit paikkasi Hämeenlinnan 5-ottelijoiden päävalmentajana. Seura voi hyvin ja on noussut maamme johtavaksi uusien 5-ottelijoiden kasvattajaseuraksi. Siinä sinulla on ollut kantava rooli.

Viikon takainen viimeiseksi jäänyt yllätyksesi on ankaruudessaan kohtuuton enkä ole saanut sitä vielä minkäänlaiseen asentoon omassa päässäni. Ehdottomuuteesi kuului, että olit hyvin pidättyväinen omien asioittesi jakamisessa, siksi perhettäsi lukuun ottamatta me muut saimme lukea poismenostasi Ilta-Sanomista. Linjasi piti, loppuun asti.

Veikko Salmiselta terveiset. Hän kertoi, että johdit kesäkuussa viimeiseksi jääneet SM/PM-kisasi ammattitaidolla ja tyylillä, ja pidit yleisön mukana kisan käänteissä lennokkailla spiikeilläsi. Veka on myös hyvillään, että olitte sopineet vanhat erimielisyytenne jo aikaa sitten.

Hyvää matkaa Jokke, ja kiitos yhteisistä ponnistuksista. Kiitos myös haastavammista ajoista. Tuntuu kuin niitäkin nyt kaipaisin.

Pekka Santanen