Ammattilaisuus suomalaisessa miekkailussa
21.11.2013
Suomalaisen miekkailun historia, josta pian julkaistava kirjakin ansiokkaasti kertoo, kertoo myös lajimme vahvoista perinteistä vapaaehtoistyön saralla. Ja vapaaehtoisuus - ne lukemattomat tunnit, mitä miekkailun asialle omistautuneet käyttävät erilaisissa tehtävissä, ovat perusedellytys miekkailun menestymiselle Suomessa. Vapaaehtoisuuden rinnalla tarvitaan kuitenkin myös ammattilaisuutta - henkilöitä, jotka tekevät töitä miekkailun eteen täysipäiväisesti.
Miksi ammattilaisuutta tarvitaan?
Koska me haluamme kilpailla niin kotimaassa kuin ulkomailla: kotimaassa haluamme tarjota houkuttelevan, laadukkaan harrastusmahdollisuuden kaikenikäisille ja nousta lajina entistä korkeampaan asemaan. Ja lisäksi haluamme tietysti, että miekkailijamme menestyvät ulkomailla.
Miksi juuri ammattilaisuus vastaa tähän haasteeseen? Miksi pelkkä vapaaehtoisuus ei riitä, vaan sen rinnalle tarvitaan ammattilaisuutta?
Ensisijainen vastaus on aika. Täysipäiväisen ammattilaisen etuna on se, että 40 työtunnilla viikossa, viikottain, hän päihittää kenet tahansa vapaaehtoisen lajiin käytetyssä ajassa. Ja kun joku käyttää niin paljon (tai todennäköisesti enemmän, kun kisareissut ja vapaa-ajalla tehty ajatus ja suunnittelutyö lasketaan myös mukaan) aikaa johonkin, hän saa aikaan tulosta ja jatkuva harjoitus tekee hänestä jatkuvasti paremman. Ja kun esimerkiksi kolmikymppisellä valmentajalla on 20 vuoden kilpailu-ura takanaan ja lisäksi valmentajatutkinto muun valmentajakokemuksen lisäksi, on hän jo valmiiksi hyvä siinä mitä tekee, eli käytetty aika tuottaa enemmän.
Ajasta syntyy siis panostusta ja laatua
Ajasta seuraa myös se, että valmentajalla on mahdollisuus panostaa huomattavasti laajemmalla rintamalla kuin harrastajavalmentajalla, jonka viikottainen valmennusaika on väistämättä rajatumpi. Laajempi panostus tarttuu - kun valmentaja panostaa useampaan miekkailijaan, useampi miekkailija panostaa miekkailuun.
Miksi siis haluamme lisää ammattilaisia?
Koska palkkaamalla henkilön töihin sanomme: "haluamme, että käytät aikaa seuramme ja miekkailijoidemme kehittämiseen, eikä sinun tarvitse yrittää onnistua siinä jonkun toisen vaativan työn ohella, vaan voit keskittää siihen kaiken energiasi".
Vai onko reilua sanoa vapaaehtoiselle valmentajalle, että "haluamme huippulaadukkaan seuran ja menestystä kansallisella ja kansainvälisellä tasolle - toteutapa se 40t/vko päivätyösi ohessa"?
Onko ammattilaisuus sitten vapaaehtoisen valmennuksen loppu?
Ei missään nimessä! Tekevälle töitä riittää - ammattivalmentaja selviää kyllä yksinkin, mutta paras resepti menestykseen saadaan, kun hänen tukenaan on osaavia oto-valmentajia ja -ohjaajia, joiden avulla seura voi vieläkin paremmin pitää huolen siitä, että aikaa riittää reilusti jokaiselle seuran harrastajalle.
Onko ammattilaisuudesta muita hyötyjä?
Ammattilaisuuden kaksi olennaista lisähyötyä ovat jatkuvuus ja varmuus. Menestyksekkään vapaaehtoisuuden edellytyksenä on, että meillä on henkilö tai henkilöitä, joilla on mahdollisuus käyttää aikaa sekä vaadittava osaaminen ja motivaatio. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole yksin hänestä kiinni, emmekä voi tuoda vapaaehtoisia ulkopuolelta, vaan olemme riippuvaisia niistä vapaaehtoisista mitä kulloinkin on käytettävissä, eikä lopulta seuratyö hirveästi paina, jos ammattitehtävät kutsuvat toiselle paikkakunnalle.
Ammattilaisen voimme tuoda myös ulkoa, eli etsiä seuralle oikean henkilön. Jos hän lähtee muualle, tai hänet halutaan vaihtaa, niin tilalle saa uuden. Urheiluvalmentajia vaihdetaan joissain lajeissa jopa vuosittain, vaikka miekkailun pitkäjänteisyyden vuoksi haemmekin varmasti nimenomaan pitkäaikaisia työsuhteita.
Onko ammattilaisuus liian kallista?
Monen seuran nykyiseen budjettiin nähden täysipäiväisen valmentajan palkkaus on todella iso harppaus sekä budjetin loppusumman, että sen toteuttamiseen tarvittavien maksukorotusten osalta. Mutta olennainen kysymys ei ole se, vaan se, mitä sillä rahalla hankitaan. Sillä hankitaan aikaa, sillä hankitaan jatkuvuutta ja sillä hankitaan osaamista. Sadan hengen seurassa taannoisen sanomalehtikyselyn mukaan kohtuullinen kuukausimaksu, 50 euroa, tuottaa 60 000 euron vuositulot kuukausimaksusta. Sillä maksaa palkan (2 000e/kk=>n. 30 000e/vuosi) sekä salivuokran (esim.10 000e/vuosi) ja jää vielä reilusi muihinkin kuluihin. Hinta ei ole kohtuuton, kun harrastajille ja vanhemmille vain on ilmeistä, miten paljon sillä saa.
Miten tässä sitten eteenpäin?
Pienessäkin seurassa ja pienelläkin paikkakunnalla on lupa visioida ja tavoitella - joko yksin tai yhteistyössä toisten seurojen kanssa. Minä uskon, että jokaisella seuroistamme on mahdollisuus ottaa kunnianhimoinenkin suunta seuran kehittämiseen. Ja liitto on strategiassaan tunnistanut, että liitto kehittyy seurojen kehittymisen kautta. Liitto onkin nyt asettanut minut seurojen käyttöön, auttamaan ja konsultoimaan kehityshankkeissa. Jos sinulla on visio seurasi tulevaisuudelle, tai vähintään ajatus siitä, että suunta voisi olla nykyistä kunnianhimoisempi, ota yhteyttä ja suunnitellaan, mitkä olisivat parhaat seuraavat askeleet sinun seurallesi!
Miekkailuterveisin,
Teemu Tokola
SM5L:n hallituksen jäsen ja projektikoordinaattori
