Tokio kirkkaana mielessä sumuisessa ajassa

1.2.2021 Miekkailija Niko Vuorinen toivoo saavansa huipennettua pitkän valmistautumisensa olympialaisiin. Suomalainen miekkailumaa Unkarin rankingykkösenä.

Niko yhdessä valmentajansa Adrian Popin kanssa

Kalpamiekkailija Niko Vuorisen olympiaunelmaa ei voi kukaan pitää ainakaan liian helposti toteutuvana. Koronan myötä pienempien miekkailumaiden urheilijoiden osalta jo valmiiksi kovin epäreilu karsintajärjestelmä on täysin avoinna ja kilpaileminen kaikkiaankin on minimaalista. 

Viime syyskuussa kesän Suomen kuukausiensa jälkeen Budapestiin harjoittelemaan palannut Vuorinen on osoittanut olevansa mainiossa iskussa nousten jopa Unkarin rankingkärkeen. Maassa, jolla on olympiahistoriassa 66 mitalia ja edellisistä Rion kisoistakin neljä.

Ensinnäkin onnea Niko valinnasta neljännen kerran perättäin vuoden parhaaksi miekkailijaksi. Erikoinen vuosihan 2020 oli. Mitä sinä sen tiivistäisit osaltasi?

- Kiitoksia onnitteluista, ilo on vastaanottaa kunnia jälleen kerran. Kertonee uskoakseni siitä, että olen tehnyt oikeita asioita vuosien mittaan ja pystynyt realisoimaan mahdollisuuksiani varsin hyvin niin harjoitusolosuhteiden kuin kisojenkin suhteen. Kausi toki myös katkesi kesken kaiken viime vuonna, joten harvalla oli mahdollisuuksia haastaakaan tuloksiani.

- Kokonaisuutena 2020 oli tietysti katastrofaalinen varmasti suunnilleen jokaiselle. Tilanne lähti hyvin äkäiseen käyntiin. Budapestin GP:n jälkeen maaliskuussa heti seuraavana päivänä, maanantaina, tuli tieto siitä, Unkari on sulkenut rajansa kaikelta liikenteeltä. Finnair lentäisi enää ehkä yhden lennon Suomeen, joten pakkasin miekkailulaukkuni. Vierähti peräti viisi kuukautta Suomen päässä, ennen kuin pääsin palaamaan Budapestiin. Onnekseni pystyin harjoittelemaan Suomen maajoukkueen kanssa tuon ajan. Syyskuussa Unkarissa jatkettiin harjoituksia, joten siirtymä oli melko saumaton minulle, mistä olen kiitollinen.

- Syksyn mittaan Unkarin koronatilanne paheni merkittävästi. Maa ei ole hirveästi Suomea väkirikkaampi, mutta tartuntoja puski kymmentä tuhatta päivässä. Nyt vauhti on tasaantunut tuhannen-parin paikkeille. Epävarmuushan se varmasti on ollut suurin tunne vuoden aikana. Koskaan ei tiedä, mitä ensi viikolla tapahtuu.

Miten tällä hetkellä Unkarissa covid-19 tilanne vaikuttaa yleisesti ihmisten elämään ja sinun olemiseen?

- Alkusyksystä juuri mitään rajoituksia ei tehty maskipakkoa lukuun ottamatta, vaikka naapurimaissa riehui jo uusi aalto. Tämän seurauksena Unkari ajautui melko yksi yhteen Ruotsin kanssa tartuntojen ja kuolemien suhteen, mikä oli tietenkin aika hirveää. Vähitellen säännöt tiukkenivat – marraskuussa voimaan astui ulkonaliikkumiskielto iltakahdeksan jälkeen ja kokoontumiskielto yli kymmenelle ihmiselle samassa tilassa. Maskipakko on kaikkialla kodin ulkopuolella, eikä mihinkään saa jäädä viettämään aikaa kodin ulkopuolella.

- Omaan olemiseeni vaikutus on vähäisempi, koska en erityisemmin sosioteeraa täällä paikallisten kanssa. Puolisoni on onneksi täällä kanssani, joten yksinäistä ei ole. Iltatreeneistä tosin tulee välillä hieman kiire kotiin, jotta ehdin ennen ulkonaliikkumiskieltoa.

Olet nyt harjoitellut siis tovin taas Budapestissa paikallisten taitureiden kanssa. Totesit viime elokuussa, että ”harjoittelu tuntuu välillä tarkoituksettomalta”. Nyt edellisestä kansainvälisestä kisasta on kulunut jo todellakin pitkä aika. Oletko päässyt tästä tunteesta eroon vain oppinut vaan ns. elämään sen kanssa?

- Harjoituksia tosiaan jatkoin valmentajani Adrianin kanssa Unkarin-seurassani BVSC:ssä syyskuusta lähtien. Maajoukkueharjoitukset palasivat kuvioon lokakuussa, tosin niiden järjestyminen on välillä heitellyt koronatilanteen mukaan. Kuten mainitsin, seuraava viikko on aina mysteeri. Täällä on järjestetty noin kerran kuussa kansallisia kisoja, mikä on tuonut sähköä omaan harjoitusmielenmaisemaani. Kisat ovat vielä varsin kovia, joten niistä saa aavistuksen kisanälkää tyydytettyä.

- Suurin muutos on ehkä se, että olen nyt paljon enemmän kotona. Se tuntui aika villiltä aluksi, koska tyypillisesti olen reissussa useita kuukausia vuodesta. On jäänyt enemmän viikonloppuja aikaa opiskella ja tutustua lähiseutuihin – elää tämmöistä ”normielämää”.

Olet päässyt kuitenkin siis kisaamaankin unkarilaisten kanssa ja noussut jopa huimasti maan rankingkärkeen. Avaahan tätä lisää.

- Unkari on tosiaankin järjestänyt kolme kansallisen liigansa, Magyar Kupan, kilpailua. Nämä ovat aika isoja kisoja, suunnilleen 150 osallistujaa. Ne ovat tärkeitä myös paikallisille, koska niillä on suuri painoarvo olympiajoukkuetta koottaessa. Otin ensimmäisestä pronssin, seuraavan voitin ja viime viikonloppuna nappasin vielä hopeaa. Ensimmäisessä ja viimeisessä tiukat 14-15 -tappiot. Tällä hetkellä olen siis jaetulla ykkössijalla tässä rankingissa, tosin minulta puuttuu pisteet Unkarin mestaruuksista, sillä se on vain Unkarin kansalaisille.

- Olisi hienoa päästä mahdollisimman pian testaamaan tasoa myös kansainväliselle puolelle, sillä maailmancup on kuitenkin aina maailmancup.

Mitä asioita olet parhaiten saanut valmentajasi Adrianin kanssa kehitettyä? Voiko olla jopa niin, että täysi keskittyminen harjoitteluun ilman kisaamista olisi jollain tavoin myös hyvä juttu?

- Tekniseltä puolelta ehkä suurimmat kehitysaskeleet koskevat puolustuspeliä, erityisesti siihen liittyvää etäisyydenhallintaa. Se on selkeästi mennyt eteenpäin. Ennen nojasin enemmän kovaan hyökkäämiseen. Tuosta keskittymisestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta ainakin palautumisaikaa on nyt paremmin, kun joka viikonloppu ei mene reissussa. Taktiikkaa ollaan myös paljon pohdittu, ja se on uskoakseni myös ollut merkittävässä roolissa Unkarin kisojen menestyksen kannalta.

Olympialaiset 2020, no nyt 2021, on ollut sinulle iso tavoite. Miten juuri tänään näet olympialaisten todentumisen?

- Painetta olympialaisten järjestämiselle on hirveästi, ja itsekin toivon niiden toteutuvan tavalla tai toisella. Olen nyt valmentautunut niitä varten melkein viisi vuotta. Minulle ei sinänsä ole väliä, että missä muodossa ne järjestetään, tai edes missä – koronaturvallisuus huomioiden. Olympialaiset ovat niin tärkeä osa kokonaisuutta: ne ratkaisevat usein lajin näkyvyyden ja myös rahoitusta pitkäksi aikaa. Henkilökohtaisesti myös vuosikausien puristus on iso sijoitus – olympialaiset ovat jokaisen mc-kisaajan unelma. Seuraavat kisat ovat kuitenkin vasta 2024, tai jo, jos niin päin haluaa ajatella. Olennaisempaa on saada karsinnat hoidettua tavalla, joka on mahdollisimman reilu. Nykymuotoisena reiluus ei toteudu, sillä maat ovat täysin epätasa-arvoisessa asemassa.

Jos olympialaiset saadaan järjestettyä ja kisakalenteri tästä avautuu, niin millainen ohjelmasi on lopputalvesta ja kevään osalta?

- Kisoja tuskin kovin monta on, tällä hetkellä tarkempaa tietoa olen saanut vasta Kazanissa järjestettävästä maailmancupista, joka korvaa viimeisen olympiarankingista puuttuvan kisan, joka piti järjestää Buenos Airesissa. Lisäksi oletettavasti Euroopan olympiakarsintaturnaus pyritään järjestämään Madridissa. Muita kisoja tuskin on, jollei sitten joku Unkarin kansallinen kisa. Treeniä siis, ja pari kohokohtaa, Tokio kirkkaana mielessä! Onneksi olen Tokiossa päässyt aiemmin käymään, niin ei haittaa hoitaa reissua vaikka eristyksessä istuen.

Tämän hetken tiedon mukaan maailmancupin kisataan seuraavan kerran viimeisen olympiakarsintakisan muodossa Kazanissa 19.-23.3. Kuuluuko tämä kisa suunnitelmiisi?

- Kuuluu lähtökohtaisesti. Tärkein kysymys koskee Euroopan olympiakarsintaturnausta, eli milloin se järjestetään. Jos se on hyvin lähellä Kazanin turnausta, voi olla liian riskialtista matkustaa Venäjälle, sillä jos koronan onnistuu sieltä hankkimaan, jää karsintaturnaus varmasti väliin. Toinen auki oleva asia koskee itse karsintajärjestelmää – tällä hetkellä karsintoja ei käytännössä ole mahdollista viedä läpi tavalla, joka olisi edes kohtuullisen tasapuolinen kaikille maille. En pidä poissuljettuna sellaistakaan mahdollisuutta, että karsintajärjestelmää muokattaisiin reilummaksi, mikä taas voi muuttaa hyvin Kazanin asemaa omassa tärkeysjärjestyksessäni.

- Haasteita toki tuottaa myös se, että Unkarin rajat ovat olleet ulkomaalaisilta suljettuina syyskuusta lähtien. Paluu tänne voi osoittautua vaikeaksi. Elämme toisaalta seikkailullisia aikoja, turha siitä on sinänsä murehtia. Karsinta on tärkein.

-----

Toni Flink
 

« Takaisin