Marja-Liisa Somerojan upea miekkailu-ura huipentui vuoden 2019 yhteensä neljään EM- ja MM-kultamitaliin. Miekkailutulosten lisäksi hän on vahvasti ollut mukana vaikuttamassa Suomen miekkailun kehitykseen usean vuosikymmenen ajan
22.10.2019 Marja-Liisa vastaanotti liiton onnittelun ja kukat Helsingin Miekkailijoiden salilla pidetyssä MM-mitalijuhlassa. Marja-Liisa on loistava esikuva kaikille miekkailussa mukana oleville – positiivinen, ystävällinen, aikaansaava ja aina muita auttava.
Marja-Liisan miekkailu-ura käynnistyi Hämeenlinnassa vuonna 1964, jossa hän oli jo pari kesää pelannut pesäpalloa mestaruussarjassa Hämeenlinnan Paukun riveissä. Kentän laidalle tuli tuolloin miekkailijoita harjoittelemaan, kun heillä ei ollut kesällä omaa salia missä tätä tehdä.
Lue tässä alla miten Marja-Liisa itse kertaa nyt 55 vuotta jatkunutta menestyksekästä seikkailuaan miekkailun parissa
Syksyllä menin katsomaan ja kokeilemaan. Sinne jäin. Hämeenlinnan Seudun Miekkailijoissa oli mukava meininki. Kahden vuoden päästä 1966 olin jo alle 20 vuotiaiden Suomen mestari. Seuran puheenjohtajana toimi Erkki E. Nurmi. Hän kannusti minua ryhtymään seuran sihteeriksi 1966, kun seura oli järjestämässä 10-vuotisjuhliaan 1967. Toiminkin siinä jonkun aikaa, mutta syksyllä 1967 muutin Helsinkiin ja pääsin Helsingin Miekkailijat (Helsingfors Fäktare) -seuraan.
Suomen mestaruuksia on kertynyt nyt kuudella eri vuosikymmenellä
Vuonna 1969 tuli ensimmäinen aikuisten henkilökohtainen Suomen mestaruus, joita tuli vielä myöhemmin 22. Joukkuemestaruuksia on tämän lisäksi paljon, osa myös kalvalla. Suomen mestaruuksia on kertynyt nyt kuudella eri vuosikymmenellä: 1969, 1970, 1973, 1974, 1975, 1979, 1981, 1984, 1985, 1989, 1990, 1997, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2009, 2010 ja 2013.
1973 voitin Ruotsin Halmstadissa PM-kultaa floretilla, valmentajana oli tuolloin Tau Bac. Sitä ennen valmentajina olivat Hämeenlinnan Seuran Miekkailijoiden Lasse Nortesuo ja Åke Aaltonen, Kauko Jalkanen ja Puolasta herra Voijicky, joka erityisesti sai minut innostumaan miekkailusta Hämeenlinnan seuran kesäleirillä. Vielä myöhemmin valmentajina olivat puolalainen Marek Zafirowski ja Wieslav Koniczek, floretilla. Naiset miekkailivat aluksi vain floretilla, mutta vuoden 1983 tienoilla tuli myös kalpa mukaan. Virolainen huippuvalmentaja Peeter Nelis alkoi työskennellä Suomessa ja HFM:ssä vuoden 1994 tienoilla. Sen jälkeen pikkuhiljaa sain oppitunteja myös kalvalla, ja saan niitä edelleenkin.
1973 pidettiin MM-kisat Göteborgissa. Siellä voitin alkuerässäni Ranskan Marie-Chantal Demaillen 4-3 (silloin voitto tuli neljällä pistolla). Marie-Chantal oli silloin jo kuuluisa miekkailija, hän oli voittanut jo joukkue MM-kultaa. Hän on veteraanien EM-ja MM-kisoista hyvin tuttu, vuosina 2000-2019 olemme olleet monesti loppuotteluissa vastakkain.
Toimin liiton oto-sihteerinä
1974-1975 toimin myös liiton oto-sihteerinä. Erkki E. Nurmi oli liiton puheenjohtajana. Hän sai liitossa uudistuksia aikaan ja liitto järjesti seurojen vastuuhenkilöille koulutusta mm. Vierumäellä.
Miekkailussa pienet tauot vain lasten syntymien aikaan
Poikani Petteri syntyi syyskuussa 1975, josta seurasi pieni tauko miekkailussa. Voitin kuitenkin Suomen mestaruuden myös 1975. Samana vuonna pidettiin Budapestissa MM-kisat, joihin Suomesta osallistui myös naisten joukkue, mutta en silloin voinut osallistua.
Vuosina 1974 ja 1975 miekkailun Suomen mestaruudet Blue Rose Teamin väreissä (BRT). Seura oli monilajiseura, jossa oli silloin mm. ratsastaja Tutu Sohlberg. Vuonna 1979 palasin taas HFM:n riveihin.
Vuonna 1983 tyttäreni Jonna syntyy, siitä seurasi jälleen lyhyt tauko miekkailussa.
Veteraaniura alkoi Brightonista
Vuonna 2000 Suomesta osallistuttiin ensimmäisen kerran veteraanien joukkue EM-kisoihin, jotka järjestettiin Englannin Brightonissa. Joka toinen vuosi on joukkuekilpailu ja joka toinen henkilökohtaiset mestaruuskilpailut. Vuoden alussa olimme saaneet mukaan Leville ison ryhmä englantilaisia veteraanimiekkailijoita. He innostivat meitä osallistumaan EM-kisoihin. Samana vuonna osallistuin ensimmäisen kerran myös veteraanien MM-kisoihin Budapestin Gödöllössä, jossa tuloksena noin 10. sija.
Levin Open Arctic Challenge -kilpailua on järjestetty 20 vuotta. Tänä vuonna sitä ei enää järjestetty. Kilpailukalenteri on niin täynnä, ettei riitä kilpailijoita. Olin järjestämässä kisaa noin 15 vuotta. Vuonna 2001 Martiniquella tapasin USA:n Lela Whisnantin ja kerrottiin hänelle Levin kisasta. Hän innostui ja tuli kisoihin vuonna 2002. Kahden vuoden päästä hän osti talotontin Könkäältä ja rakennutti siihen unelmiensa talon. Hän ihastui Lapin luontoon talvella, keväällä ja kesällä ja syksyllä. Aina tuli uusia värejä. Lela oli asunut pitkään Texasin San Antoniossa, jossa paikallisen miekkailuseuran jäsenenä on myös Risto Hurme, entinen Suomen maajoukkuemiekkailija. Lela kuoli kotonaan 2017 vuoden lopulla 67-vuotiaana. Häneltä jäi omaisuutta Suomen valtiolle 160.000 euroa. Rahasumma on päätetty käyttää Kittilän nuorison tietojen, taitojen ja kokemusten lisäämiseksi. Osa rahasta käytetään myös Levin skeittiparkin tekemiseen.
Levillä vieraili myös kv. miekkailuliiton (FIE) presidentti René Roch vuonna 2002. Jan Bade oli tällöin liiton puheenjohtajana. Samaan aikaan oli vieraita myös USA:sta, jossa oli mukana Seattlesta valokuvaaja Serge Timacheff. Tämän tapaamisen seurauksena Sergestä tuli FIE:n virallinen valokuvaaja, joka matkusti tärkeissä kilpailuissa kuvaajana. Upeita kuvia julkaistiin FIE:n magasinessa ja netissä. Upeita kuvia oli tullut myös Leviltä.
Vuonna 2001 MM-kisat pidettiin Ranskan Martinique-saarella Karibialla. Äitini Fanny Lehtonen kuoli vuoden 1999 loppupuolella. Hänkin oli ollut nuorena urheilija, uimari Haminasta, SM selkäuinnissa vuonna 1938 Haminan Uimaseuraa edustaen. Perintörahoilla pystyin matkustamaan Martiniquelle. Oli ikimuistoinen matka ja tuliaisina ensimmäinen maailmanmestaruus kalvalla ja floretilla MM-pronssia. 
Olosuhteet olivat kuumat ja hikiset, kisoissa pidettiin myös doping-testit, siinäkin oli omat vaikeutensa kuumuuden takia. Kisat pidettiin toukokuun puolivälin tienoilla, koska syksyllä saarella saattaa olla pahoja hurrikaaneja. Olin matkassa englantilaisryhmän mukana, näitä miekkailijoita, jotka olivat käyneet Levillä. Oli tosi mukavaa heidän kanssaan. Sisareni oli myös matkalla mukana. Sain ihanan vastaanoton Helsingin lentoasemalla ja HFM:n salilla järjestettiin ikimuistoiset kultamitalijuhlat. Mukana oli miekkailun joukkuekavereita vuosien takaa.
Vuonna 2002 MM-kisat pidettiin USA:n Tampassa. Voitin floretin ja kalvan kultaa. Jälleen oli hikiset olosuhteet, mutta minulle ne sopivat. Kommenttini kisan päättyessä oli, että oli kuin suomalaisessa saunassa, mutta vaatteet päällä. Englantilaisia oli myös taas mukana. Kisoissa järjestetään aina myös galadinner, jossa on tanssia. Englantiset samoin kuin saksalaiset ja su omalaiset miekkailijat ovat hyviä tanssimaan. Tanssiminen on hyvää palauttavaa harjoittelua kisan jälkeen.
Seuraavina vuosina tuli yksittäisiä maailmanmestaruuksia, 2008 jälleen tuplamestaruus ja nyt vuonna 2019 Kairossa taas tuplamestaruus. Lisäksi taistelimme joukkue MM-kultaa Italian Livornossa 2018. Joukkue todella taisteli voiton USA:n joukkuetta vastaan. Oli mahtava tunnelma, ottelu oli alussa tosi tasainen, mutta ottelun toisella kierroksella voitto tuli kuitenkin sitten selvin numeron. Joukkueessa ottelivat itseni lisäksi Lena Tallroth-Kock, Paula Soitiala, Irma Lindeman, Johanna Nylund ja Ritva-Leena Lehtonen.
Euroopan mestaruuksia on myös kahdeksan, niissä henkilökohtaisia kilpailuja pidetään vain joka toinen vuosi. Tuplamestaruus on siinä tullut Italian Chiavarissa 2017 ja tänä vuonna Ranskan Cognacissa.
Euroopan mestaruus joukkueella tuli vuonna 2004 Italian Bergamossa. Oli mahtavaa otella joukkueella kultaa. Joukkueessa olivat itseni lisäksi Lena Tallroth-Kock, Irma Lindeman ja Maarit Rajamäki.
Vuosikymmenien vapaaehtoistyö Helsingin Miekkailijoissa
Helsingin Miekkailijoiden hallituksessa olen toiminut yhteensä 30 vuoden aikana; sihteerinä 1989-1991 ja 2013-2018, rahastonhoitajana 1996-2012 ja seuran puheenjohtajana 1992-1995 sekä toiminnanjohtajana 2013-2014. Seura on perustettu vuonna 1923, jäseniä lähes 300, nuorimmat 6-8 vuotiaita. Seurassa on useita Suomen maajoukkuemiekkailijoita.
Vuoden 1996 syksyllä HFM seura teki rohkean ratkaisun. Siirryttiin Töölön Kisahallista omaan saliin Punavuoreen Punanotkon väestönsuojaan. Olin mukana toteuttamassa projektia Pekka Rapun ja Jan Baden kanssa. Salin rakentamisessa talkoiden tärkeä henkilö oli Andras Koroknay-Palin isä Csaba Koroknay-Pal. Jan Bade oli seuran puheenjohtajana, kun haettiin lainaa pankista ja rakennettiin saliin miekkailuun sopivat lattiat ja pukuhuoneet. Oma sali oli ratkaisevan tärkeä, jotta pystyttiin laajentamaan toimintaa. Järjestettiin alkeiskursseja lapsille ja aikuisille oman aikataulun mukaan. Kisahallissa aikoja oli vain hyvin rajatusti. Pystyttiin palkkaamaan Peeter Nelis valmentajaksi.
Vuoden 2002 lopussa jouduttiin evakkoon Punanotkosta koska Helsingin sydämeen alettiin rakentamaan tiloja, joista louhittiin kalliota ja raskaat kulkuneuvot tarvitsivat vapaata kulkemista. Sörnäisten Käenkujalta löytyi paikka, joka oli 4 kerrosta maan alla, mutta tilaa oli mukavasti. Sieltäkin jouduttiin evakkoon 2013 vuoden lopussa, taloa alettiin saneerata. Löytyi lopulta Länsi-Pasilasta liiketila, johon muutettiin niin, että toiminta siellä alkoi vuoden 2014 alussa. Joonas Lyytinen oli seuran puheenjohtajana, kun etsittiin tilaa Käenkujalta muuttoon.
Vapaaehtoistyö koko Suomen miekkailun eteen liiton hallituksessa
Suomen Miekkailuliiton hallituksessa olen toiminut myös pitkään vuodesta 1975-1994 ja uudelleen 2002-2014, 2004-2011 varapuheenjohtajana. Toimin valmennustyöryhmässä, koulutustyöryhmän puheenjohtajana, koulutustyöryhmässä uudistettiin jälleen kerran koulutusjärjestelmää ja materiaaleja. Taloustyöryhmässä ja liiton kansliassa toimin myös.
Olin myös SLU:n viestintävaliokunnassa n. 2004-2008. Oli todella mielenkiintoinen vaihe. Valiokunnassa oli mahtavia henkilöitä, joilta taas opin uusia asioita. Sanoilla ja niiden järjestyksellä ja painotuksella voidaan viestiä asioita monella tavalla.
Ammattivalmentajatutkinto
Vuonna 2003 valmistuin Vierumäen urheiluopistolla ammattivalmentajaksi (AMT15) Kyösti Lampisen ohjaamana. Kurssilla oli opiskelijoita monesta eri urheilulajista. Kurssilla Kyösti antoi itsestään paljon, kurssilaiset olivat innostuneita ja itsekin opin paljon valmennuksesta ja valmentamisesta. Oli innostavaa aikaa. Tämän jälkeen osallistuin moniin SLU:n valmentamiseen ja koulutukseen liittyviin tilaisuuksiin liiton/miekkailun edustajana.
Kansainvälinen vaikuttaminen
Liiton puheenjohtajana toimi 2004-2011 Kimmo Pentikäinen, joka rohkaisi minua asettumaan ehdolle mm. kv.tehtäviin. Kansainvälisen miekkailuliiton (FIE) diciplin counsilissa olin jäsenenä 2004-2008 sekä veteraani councilissa vuodesta 2012.
Euroopan Miekkailuliiton (EFC) hallituksessa olin kaksi kautta 2009-2017. Tällöin olin Women and Sport -työryhmän puheenjohtajana. Onnistuin käynnistämään uudelleen vapaaehtoisten koulutusohjelman Ruotsin Pierre Thullbergin kannustamana. Ohjelmassa tarjottiin learning by doing -periaatteella kv. miekkailijoille mahdollisuutta hakea EM-kisoihin vapaaehtoisiksi oppimaan arvokisajärjestelyistä. Ohjelmaan osallistui vuosina 2011-2018 noin 80 henkilöä ja heitä nähdään edelleen EM-kisoissa vapaaehtoisina. Sheffieldin EM-kilpailujen yhteydessä vuonna 2011 toteutettiin ensimmäinen koulutus, johon osallistui 4 miestä ja 4 naista. Muut koulutukset: Vuonna 2013 nuorten MM Porec ja EM Zagreb, 2014 Strasbourg EM, 2015 Baku European Games ja 2017 Tbilisi EM.
Vuonna 2012 onnistuin saamaan naisvalmentajille viikon koulutuksen floretilla ja kalvalla Budapestiin. 23 valmentajaa Euroopan pienistä miekkailumaista oli paikalla. Se oli hieno kokonaisuus.
Vuonna 2014 EFC:n hallituksen kokouksessa tuli yllättäen vastaan tilanne, jossa etsittiin järjestäjää U17 Cadet Circuit -kilpailulle. Tiesin, että Espoossa on sopiva tila ja sain liitolta LenaTallroth-Kockin ja Espoon Terho Mustoselta pikaisen vastauksen, että Suomi pystyisi järjestämään kisan, joka oli aiakisemmin järjestetty Ruotsissa (siellä ei saatu varattua hallia, koska aikataulua oli muutettu). Toinen yllättävä tilanne tuli hallituksen kokouksessa, kun etsittiin DT:lle naispuolista jäsentä vuoden 2014 Zagrebin EM-kisoihin. Ehdotin Lenaa ja jälleen Pierre Thullbergin tukemana Lena valittiin. Siellä Lena pääsi näyttämään mitä osaa ja valittiin vuonna 2017 EFC:n competition commissionin jäseneksi.
European Veterans Fencing Committee (EVFC) varapuheenjohtajana olin 2006-2015.
Kv. veteraanikisoissa joutuu edustamaan maataan joka paikassa ja tilanteessa. Alussa matkustin yksin ainoana osallistujana, mutta joka paikassa pidettiin tosi hyvää huolta. Oppi tuntemaan ihmisiä ja tuli tutuksi, oltiin yhtä suurta perhettä ja ollaan vieläkin. Oman arvioni mukaan minut valittiin kv. tehtäviin sen takia, että minut tiedettiin ja tunnettiin EM- ja MM-kisojen perusteella ja tiedettiin kuka mikä olen. Olen saanut olla monessa mukana ja tavannut paljon mukavia ihmisiä. Siitä olen kiitollinen.
Työelämässä olin pitkään Matkapiste-nimisessä matkatoimistossa kirjanpitäjänä ja kirjanpitopäällikkönä kunnes siirryin S-ryhmän Maan Auto Oy:öön kirjanpitäjäksi, kirjanpitopäälliköksi ja laskentapäälliköksi, josta jäin vajaan 20 vuoden jälkeen eläkkeelle vuoden 2008 lopulla.
Rakas miekkailu täyttää myös eläkepäivät
Eläkepäivinä olen edelleen tehnyt seurassa paljon mm. vetänyt kokeilu- ja yritysryhmiä ja valmentajana eri ikäisten ryhmissä paperitöiden lisäksi. Omien lastenlasten kanssa on viime vuosina mennyt myös aikaa. Mieluista tekemistä, kasvavat niin nopeasti.
Ensimmäinen Maailman mestaruus Martiniquella vuonna 2001 on ollut erityisen lämmin muisto vuosien takaa. Sinne voisin palata uudelleen. Sydneyn MM-kisat vuonna 2007 olivat myös mahtava kokemus ja samoin USA:n Tampa. Paljon mukavia muistoja.
Marja-Liisa Somerojan arvokisakultamitalit (21)
2001 MM kulta kalpa naiset 50-59 v, Martinique
2002 MM kulta kalpa naiset 50-59 v, Tampa USA
2002 MM kulta floretti naiset 50-59 v, Tampa USA
2003 MM kulta kalpa naiset 50-59 v, Limoges Ranska
2005 EM kulta kalpa naiset 50-59 v, Vöcklabruck Itävalta
2005 MM kulta kalpa naiset 50-59 v, Tampa USA
2007 EM kulta kalpa naiset 60+ v, St. Gallen Sveitsi
2007 MM kulta kalpa naiset 60+ v, Sydney Australia
2008 MM kulta kalpa naiset 60+ v, Limoges Ranska
2008 MM kulta floretti naiset 60+ v, Limoges Ranska
2011 EM kulta kalpa naiset 60+ v, Hénin-Beaumont
2013 MM kulta floretti naiset 60+ v, Varna Bulgaria
2015 EM kulta kalpa naiset 60+ v, Porec Kroatia
2016 MM kulta kalpa naiset 70+ v, Stralsund Saksa
2017 EM kulta kalpa naiset 70+ v, Chiavari Italia
2017 EM kulta floretti naiset 70+ v, Chiavari Italia
2018 MM kulta kalpa naiset 70+, Livorno Italia
2019 EM kulta kalpa naiset 70+, Cognac Ranska
2019 EM kulta floretti naiset 70+, Cognac Ranska
2019 MM kulta floretti naiset 70+, Kairo Egypti
2019 MM kulta kalpa naiset 70+, Kairo Egypti
