HELSINGIN MIEKKAILIJAT 90v

13.9.2013

Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto onnittelee Suomen vanhinta ja menestyksekkäintä miekkailuseuraa sekä kiittää 90 vuoden aikana Suomen miekkailun hyväksi tehdystä arvokkaasta työstä 

Tänä syksynä julkaistavassa Miekkailu Suomessa -kirjassa on HFM:n perustamisesta kirjoitettu seuraavasti:   

”Marraskuun toisena päivänä 1923 Helsingin Kauppatorin laidalle, nuoren valtakunnan presidentin linnaan saapuivat eversti Viktor Schwindt, everstiluutnantti Arno Almqvist, majuri Efraim Kemppainen, kapteeni Väinö Tiiri sekä maisterit Mauritz Mexmontan ja Artur Eklund. Tilaisuuden oli kutsunut koolle presidentti Ståhlbergin adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä. 
         
Miehiä yhdisti palava innostus miekkailuun urheiluna. Oli kokoonnuttu miettimään mahdollisuuksia saattaa Suomen miekkailu järjestäytyneeksi. Henkisinä isinä asiassa olivat Mauritz Mexmontan, Artur Eklund ja Carl Aejmelaeus-Äimä. Helsingin yliopiston vakinainen miekkailunopettaja ja kiihkeä isänmaanystävä Mexmontan oli hankkeen varsinainen sielu. Hän sai hyvää tukea monipuolisesta Eklundista. Aejmelaeus-Äimä ryhtyi hankkeen organisaattoriksi. 

Noin kuukauden kuluttua tapaamisesta presidentinlinnassa, marraskuun 29. päivänä 1923, Aejmelaeus-Äimän kotona pidettiin kokous, jossa allekirjoitettiin Helsingfors Fäktare – Helsingin Miekkailijoiden (HFM) perustamisasiakirja. Suomi oli saanut ensimmäisen seuran, jonka toimintaan kuului vain ja ainoastaan miekkailu. 

Sunnuntaina 9. joulukuuta 1923 pidettiin seuran ensimmäinen yleinen kokous Helsingin yliopiston voimistelusalissa Fabianinkadulla. Mexmontanin avaamassa kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Aejmelaeus-Äimä ja seuraan kirjattiin 37 jäsentä. Hallituksen jäseniksi valittiin eversti Karl Björkstén, maisteri Artur Eklund, kapteeni Kustaa Emil Levälahti, tohtori Salo, herra Torsten Sundman ja kapteeni Eino Saastamoinen. Mexmontan valittiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. 

Uunituoreella seuralla oli ratkaistavanaan monia haasteita. Hallituksen ensimmäinen tehtävä oli harjoitustilan löytäminen ja miekkailunopettajan palkkaaminen. Aejmelaeus-Äimä oli jo aiemmin lähettänyt ulkomaille kyselyitä, ja hallitus jatkoi näitä ponnisteluja. Tilakysymys ratkesi vuokraamalla Suomalaisen Normaalilyseon voimistelusalilta salivuoroja. 

Urheilun kattojärjestöön, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon (SVUL), päätettiin liittyä hallituksen kokouksessa 23. tammikuuta 1924. Samaan aikaan Sundman teki ehdotuksia seuran tunnusmerkistä. Hallitus päätti lähettää ehdotukset arkkitehti Carolus Lindbergille, joka sitten piirsi merkin luonnokset. 

Miekkailutoiminta alkoi 11. maaliskuuta 1924. Seuralla ei vielä ollut palkattua ulkomaista opettajaa, joten toiminta aloitettiin paikallisin voimin. Maisterit Mexmontan ja Eklund opettivat, ja heitä avustivat eversti Björkstén, everstiluutnantti Aejmelaeus-Äimä sekä pankkivirkailija Sundman. 

Italialaisen miekkailunopettajan Eduardo Alajmon saapuminen Suomeen huhtikuussa 1924 oli suuri muutos. Korkeatasoisen miekkailunopetuksen lisäksi seuraan saatiin myös hiukkanen eksotiikkaa ja henkilönpalvontaa. Kiinnostus miekkailua kohtaan nousi selvästi, ja uusia jäseniä saatiin seuran harjoituksiin. Kevätkauden harjoituksiin osallistui keskimäärin 13 henkilöä kerrallaan. Apuopettajista oli kuitenkin myös Alajmon aikana jatkuva pula. 

Syksyllä seuran toiminta siirtyi yliopiston voimistelulaitoksen salille, jossa ensimmäiset harjoitukset pidettiin 15. syyskuuta. Viihtyisämpi sali sai osallistujamäärän ja mielenkiinnon miekkailua kohtaan kasvamaan edelleen. Vaikka sali ei aivan ihanteellinen ollutkaan, siellä olivat esimerkiksi lämpimät suihkut ja tilavat pukeutumishuoneet. 

Seuran alkutaival oli varsin onnistunut. Seuran perustajat olivat kokeneita yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka osasivat hyödyntää yhteyksiään asioiden järjestelyssä. Jo varhain todettiin menestyvän seuran kaipaavan neljää peruselementtiä: opettajan, salin, harjoittelun ja kilpailuja. Lisäksi tarvittiin vapaaehtoisia seuran talouden hoitoon ja käytännön järjestelyihin, sillä kaikki Alajmoa lukuun ottamatta toimivat palkatta. 

Hyvä viihtyvyys seuran tiloissa ja harjoituksissa oli Helsingin Miekkailijoille alusta alkaen tärkeää, ja seuran toiminta oli esikuvana tulevalle miekkailutoiminnalle Suomessa. Monet nykyisistä seuran miekkailijoista ovat HFM:läisiä jo toisessa polvessa. Myös moni suomalainen miekkailuseura on saanut alkunsa HFM:ssä miekkailu-uransa aloittaneiden toimesta."